sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kisan jälkipyykkiä

Phuuuuuh! Pitkä puhallus. Kyllä oli mahdottoman kiireisiä nuo kisanalusviikot sekä kisan jälkeenkin. Päivätyössä on nyt ihan hirveä kiire, monta projektia päällekkäin ja päivät venyy. Pitkän päivän jälkeen on jatkettu sitten kisahommien parissa ja on nukuttu, kun on ehditty. Lisäksi on suunniteltu ja aloiteltu syksyn kisadieetit. Tohinaa on todellakin ollut riittämiin ja vähän enemmänkin... Nyt on mennyt sitten itselläkin aika palautellessa. :D

Mutta hiukan kisajuttuja...

Upea Minna kisasi lauantaina SM-kisoissa, Body fitness masters 35 +163 -sarjassa ja sijoittui ensimmäisissä kisoissaan hienosti neljänneksi. Finaali oli vähimmäistavoitteena, joten sehän saavutettiin helposti. Kolme parasta pääsi saman päivän yleisen sarjan kisaan, joten se jäi harmillisesti saavuttamatta. Olisi ollut arvokas kokemus. Kyllä oli taas jännittämistä - enemmän jännitän muiden kisoja kuin omia.

Minnan dieetti sujui kyllä uskomattoman hyvin, eikä ollut sen kanssa mitään ongelmia. Minna olikin finaalilavalla kaikista kirein. Tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt parempaa sijoitukseen. Lihasmassan osalta täytyy jatkaa urakointia, jotta seuraavissa kisoissa ollaan kovemmassa kunnossa ja paremmalla sijalla.

Kisaajien määrä kun vuosi vuodelta tuntuu kasvavan (kaipa sillekin jossakin vaiheessa raja tulee), joten kovemmin täytyy puskea, jos pärjätä haluaa. Missäpä lajissa ei SM-tasolla vaadittaisi tiukkaa työtä. Minna sen entisenä SM-tason yleisurheilijana kyllä tietääkin, kilpailuvietti ja voitontahto on kova ja Minna on kyllä tehnyt kovasti töitä kisojen eteen. Todellakin hienoa työtä Minna!

Kurkista kisojen finaaliin

Minna hienosti SM-kisojen neljäs, valmentajakin on tyytyväinen ensikertalaisen suoritukseen.




Minna ensimmäisissä poseharkoissa ja ensimmäisissa kisoissaan reilun vuoden päästä. Onhan siinä muodonmuutosta.

Sunnuntaina jännitettiin sitten lisää, kun loput tiimistä oli kisavuorossa. Heti aamusta lavan takana alkoi tohina, kun Miia ja Mikael odottelivat vuoroaan. Miian sarjassa oli vain kaksi kisaajaa - tosin toinen oikeastaan yleisessä sarjassa, kun Miia vielä juniori-sarjassa. Miian laji on vapaaohjelmallinen Fitness eli kyllä taas nähtiin melkoista akrobatiaa. Itse taisin todeta jälleen kerran, ettei minulta luonnistuisi kuin kuperkeikka ja ehkä hieman vipottava kärrynpyörä... hatun nosto sille, että jollakulla on kehonhallinta tuota luokkaa! Käsittämätöntä. Viimevuonna jo mainitsinkin, että Miia on SM-tason telinevoimistelija.

Miiaa jäi kovasta taistosta huolimatta tietenkin harmittamaan kakkossija ja EM-kisapaikan meneminen sivu suun. Miia on kuitenkin, kuten sanottu, juniori ja kunhan fysiikkaa kehittää vielä, niin tästä nuoresta naisesta voisi tulla vielä vaikka mitä! Huikea Miia!

Miian vapaaohjelma

Miian fiilikset vaparin jälkeen, upeasti meni! 
Mikael odottelee vuoroaan, kun pintaa puunataan kisakuntoon.


Mikael kisasi Men's physique -178 -sarjassa ja tuli ensimmäisissä kisoissaan kymmenenneksi. Upea hartialinja ja kapea vyötärö tällä nuorella miehellä, joka jaksoi hymyillä lavan takanakin alusta loppuun asti. Mikaelilla on taas kilpailutaustaa SM-tasolta lattaritansseista, joten lavakarismaa ei tältä herralta puutu. Mitä mahtaa tästäkin upeasta ja säteilevästä nuoresta miehestä vielä tulla? Jäämme odotelemaan. :)

Päivällä sitten jännitettiin upean Alexandran menestymistä Bikini fitness beginners -sarjassa. Alexandra kisasi tällä kertaa uudessa beginners-sarjassa, sillä viime kisan menestuksen perusteella hänet siihen sijoitettiin. Siihen laitettiin kaikki ensikertalaiset sekä ne, jotka eivät olleet päässeet 15 parhaan joukkoon. Kun itse aloitin, oli alokkaiden sarja, jossa olin omissa kisoissani seitsemäs... tässä välissä ei ensikertalaisille ollut sarjaa, mutta nyt se tuli takaisin.

Alex oli aivan huikean upea ilmestys. Huomaa kyllä, että tässä lajissa ollaa reilun askeleen verran enemmän kauneuskisan suuntaan kuin body fitnessissä, jonka lihaksikkuuteen ja urheilullisuuteen oma silmä on tottunut. Alex sijoittui hienosti kolmanneksi ja pääsi yleisen sarjan kilpailuun.

Änkesin Alexin kanssa samaan kuvaan poseeraamaan... kumman pieneksi olen kutistunut... 

Iltapäivällä sitten viimeinenkin kisaava tiimiläinen eli Annika saatiin paikalle. Annikaa olen ollut huoltamassa aiemmissa kisoissa. Annikan muodonmutos prätkämimmistä bikinikisaajaksi on aina yhtä hämmentävä. Hyvin se näyttää Annikalta onnistuvan. :) Annika ei kuitenkaan ollut nyt parhaassa iskussa, mutta sitkeästi silti nousi lavalle, vaikka matka oli ollut turhan kivinen. Aina ei kaikki mene samoin kuin edellisellä kerralla ja voi tulla yllättäviä vastoinkäymisiä. Sitä se kisaaminen on. Huikean sisukas ja upea nainen tuo Annika! Annika oli kymmenes alle 163 sarjassa.

Alex jatkoi yleisessä sarjassa alle 168 -pituusluokassa taistelua. Yleinen sarja on aina kovempitasoinen ja niin oli nytkin. Kahdestoista sija oli tulos tällä kertaa, mutta ei se tätä mahtavaa kisaajaa lannistanut. Hyvä Alex!

 
Bikinikisaajat Annika ja Alexandra puunausvuorossa.

Hienosti meni siis tiimillä kisat. Toki hampaankoloon jäi tavaraa, mutta sehän on vain hyvä. On jotakin, jota lähteä parantamaan, jonka korjaamalla tietää menestyvänsä taas paremmin. Motivaatiota puskea eteenpäin.

Henkinen kantti tulee esiin kisadieetillä ja kisoissa. Psyykkaus on yksi tärkeä ominaisuus ja tapa parantaa omaa tulostaan. Omaa lavaesiintymistään täytyy käydä mielessään läpi. Lavalla täytyy olla ikään kuin käynyt jo monesti ennen kisaa. Siten tilanne on tutumman tuntuinen. Monesti dieetin loppuvaiheessa omaa kuntoaan ei näe enää objektiivisesti. Jokaikinen jäljellä oleva poimu saa tökkinään ja nyppimään vielä jäljellä olevia rasvoja kehossa. Harvoinpa sitä on itse täysin tyytyväinen - kysypä keneltä tahansa bodarilta, joko sitä lihaa on tarpeeksi - ei ole. Sama se taitaa olla kisakunnon kanssa - aina tuntuu, että jonnekin jäi vielä jotain häiritsemään. Se lavasäteily pitää kuitenkin kaivaa jostain, eikä takaraivossa saa jyskyttää "mulla on huono kunto... olen ihan paska....". Hermosto valmistelee lihaksia toimimaan ja aivot on kaiken ydin. Mitä sitä tulee tehneeksi, jos hokema on tuollainen? Psyykkaa itseään olemaan huono ja paska. Näin se todellakin on. Jälleen kerran - positiivisia ajatuksia! Olen huomannut tuon saman treeneissä - jos esim. kyykkysarjan viimeisessä toistossa pääsee vahingossa päähän lipsahtamaan ajatus, että tanko jää alas... niin kyllä se sitten myös sinne jää. Tässä on itselläkin ehkä kehitettävää. "Se nousee YLÖS!" on oikeampi ajatus. Kummasti se on alkanut nousta vielä, vaikka hitaastikin, ärjynnän kera.

Sen verran ehdin treenaamaan näinä viikkoinakin (paitsi kisaa edeltävällä viikolla), että menin ihan jumiin, ja kiireessä lihashuolto jäi...(täytyy tunnustaa). Niinpä sitten seuraavissa jalkatreeneissä vanha vaiva muistutti olemassa olostaan. Eli kiero lantio ja siitä johtuva polvikipu. Patella-jänne eli etureidestä polven yli menevä leveä jänne, vihloi kyykyissä. Huomasin kyllä aamulla, että paikat on hieman kankeita ja että lantio oli taas vinossa... mutta en ajatellut sitä sen enempää, kun oireita ei ole ollut yli pariin vuoteen.

Tuo oikean puoli lantion SI-nivelestä minulla on ollut varmaan elämäni lukossa aj kierossa, kunnes pari vuotta sitten hoksasin, mistä kaikki jalkavaivat johtuu ja oikaisin sen jumppaamalla ja venyttelemällä. Sen jälkeen SI on pysynyt auki, eikä ole lukkiutunut siten, että toinen puoli lantiosta on väkisin eteen kallistuneena ja työntämässä selkää notkolle. Tuo virheellinen asento varmaankin sen verran kiristää lantiosta lähtevää suoraa reisilihasta, että kyykätessä patella-jänne joutuu liian kireälle. Kun kippasin lantiota taaksepäin, ei sattunut polveen yhtään. Taas opimme, että turha tehdä jalkatreeniä, jos lantio on vinossa.  Niinpä sitten venyttelin ja yritin availla lukkoon mennyttä SI-niveltä, joka siis liittää suoliluun ristiluuhun eli lantion selkärankaan. Nyt se onkin taas auki, eikä eilisissä jalkatreeneissä polvi oireillut yhtään.
Täytyy aina venytellä lantioon kiinnittyvät lihakset, ettei pääse jumia syntymään.

Ai, niin! Syttyi viimein itselläkin taas kipinä. Vaan 1,5 vuoden takapakki vaatii kyllä treeniaikaa, jos paremmassa kunnossa mielii lavalle. Ihan ensi vuonna en siis ole lavalle menossa...


Strength does not come from winning. 
Your struggles develop your strengths. 
When you go through hardships 
and decide not to surrender, 
that is strength. 
-Arnold Schwarzenegger


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti