tiistai 25. huhtikuuta 2017

Fitnessvalmentaja

Jes! Päivitys vähän jälkijunassa, mutta kumminkin: valmistuin kaikkien aikojen ensimmäisessä erässä I-tason fitnessvalmentajaksi kuukausi sitten. :) Koulutus oli varsin antoisa ja myös verkostoitumisen kannalta arvokas. Alalla on paljon ihania ja mukavia ihmisiä, joista taas moneen uuteen oli ilo tutustua koulutuksen myötä. Uutta omaan toimintaan sovellettavaakin asiaa tarttui matkaan.

Nyt komeilee pokaalien kupeella myös todistus. :)


Minut löytää nykyään myös Instagramista, jossa ehkäpä kulloinkin uusimmat kuulumiset. :)


A goal is a dream with a deadline. 
- Napoleon Hill

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Fitnessvalmentajakoulutus

Ohhoh! Onpas aika vierähtänyt!

Menneet viikot ovat olleet täynnä fitnesstä. Mutta sen verran väsyttää, joten nyt vain tästä viikonlopusta tiivistetysti, vaikka kisoistakin voisi jotakin kertoa...

Suomen Fitnessurheilu ry. käynnisti kaikkien aikojen ensimmäisen I-tason Fitnessvalmentajakoulutuksen Vierumäen Urheiluopistolla. Viikonloppuna oli ensimmäinen lähijakso täynnä asiaa, luentoja, hauskuutta, keskustelua, ryhmätöitä, käytännön harjoituksia ja ihania ihmisiä.
Keväällä 2017 tarkoitus siis valmistua kaikkien aikojen ensimmäisessä erässä fitnessvalmentajaksi.


Suomen Fitnessurheilu ry:llä on tavoitteena, että jokaisessa kilpailutiimissä on 2018 vähintään yksi koulutuksen suorittanut ja 2020 kaikilla kilpailijoilla tulee olla fitnessvalmentajakoulutuksen suorittanut valmentaja. Valmentajiahan on ollut - kaikenlaisia - ja juuri siksi nyt aletaan vaatia tämän virallisen valmentajakoulutuksen läpikäymistä, jotta voidaan olla varma valmentajien tasosta sekä riittävistä tiedoista. Ollaanhan tässä lajissa kuitenkin aika paljon tekemisissä terveyden kanssa. Kyllä - oikein toteutettuna tämä on turvallinen ja varsin terveellinen laji, josta on erittäin paljon hyötyä elämässä nyt ja tulevaisuudessa. Tästä voisi kirjoittaa pitkät pätkät, mutta täytyy tehdä se sitten erikseen.
Mielestäni on erittäin hyvä, että valmentajienkin tasoa aletaan valvoa.

Viikonloppu sisälsi mm. interaktiivia luentoja, keskusteluja, ryhmätöitä, käytännön harjoituksia, kuten kaikkien fysiikkalajien poseerausten harjoittelua, erilaisia HIIT-treenejä ja kuntosalitreenin. Päivät olivat tiiviitä aamusta iltaan, mutta ne suorastaan lensivät ja viikonloppu hujahti hauskassa ja huipussa seurassa nopeasti.



 Luentoja ja kahvia... kahvia ja luentoja

Salitreenin suunnittelu, liikkeiden kuvaus/videointi ryhmätöinä ja testaus

 
 Poseerausharjoitukset. Eniten tykkäsin CBB poseerauksista! :D
Pitäisiköhän vaihtaa lajia... ? 
Rinta ja hauis sivulta...

 Tuplahauikset takaa

 Leveä selkä takaa.

Lepäilyä ennen HIIT-treenejä.

 Iltalukemista. Pino kirjoja.


Kiinnostavaa asiaa, tutkimustietoa, keskusteluja ja kokemusten vaihtoa. Uusia ajatuksia ja ideoita sekä tietoakin tarttui matkaan. Täytyy sanoa, että lajin parissa on kyllä mukavia ja mahtavia ihmisiä!


Don't be pushed around by the fears in your mind. 
Be led by the dreams in your heart.
― Roy T. Bennett

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Juhannusviikkoa!






Pyöräily se jatkuu. Pari kertaa olen heittänyt 35,5 km lenkin, johon on mennyt vajaa 1 tunti 40 min. Eipä tuo keskinopeus vielä päätä huimaa, noin 22 km/h - tosin reitti kulkee Salon keskustan läpi, joten eipä siellä kovaa kyllä mennäkään ja pienempiä maanteitä ja pyöräteitä muutenkin. Vastatuultakin on kyllä ollut molemmilla lenkeillä jonkin verran. Toisaalta olisi tylsää mennä suuren maantien vartta, jossa autot pyyhkäisee 100 km/h vierestä ohi. Ne viepi myös niin pitkälle, että matkaa kertyy sitten vähän enemmän. Eiköhän tuokin tässä veny hiljalleen. Ainakin mieli jo tekee pidentää lenkkiä. Huomaa, ettei tuo vanha pyörä enää ole ihan vimosen päälle, mutta ajellaan nyt kunhan ei teille jätä.

Ihanasti hapottaa reisiä tuo pyöräily, josko ne saisi pysymään vähän timmimmässä kunnossa. Välillä on pakko himmailla ja hiljennellä, että jaksaa taas painaa vauhdilla. Aivan tönköt reidet välillä kunnon mäen jälkeen. Mukavasti tulee treeniä keuhkoille ja sydämellekin, eiköhän kuntokin kohene. :)

Salillakin on käyty rautaa liikuttelemassa. Hiljalleen alkaa lihasyöreyskin palata. Pääasia, että nauttii taas täysillä treenistä. Aivan mahtavaa.

Tänään kävin myös irvistelemässä hierojalla, joka koetti murjoa jaloista jumitukset pois. Kieltämättä pakaroissa löytyi kireitä ja kipeitä lihaksia. Vasen piriformis eli syvä ulkokiertäjä etenkin on jumittanut jo vähän aikaa. Että olikin makean tuntuista, kun sitä vähän käsiteltiin. Kyllä sitäkin venyttämään pystyy, kunhan vääntää itsensä riittävän solmuun. Toivottavasti se tuosta rentoutuu.
Mukavaa juhannusta kaikille!


Ability
is what you're capable of doing.
Motivation 
determines what you do.
Attitude
determines how well you do it. 
- Lou Holtz


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Vauhtia, vauhtia...


Kuntotestistä innostuneena kaivoin varastosta noin 25 vuotta vanhan käppyräsarven ja käytin sen huollossa. Hetken aikaa piti hakea tuntumaa tähän menopeliin, jota en ole jostakin syystä vuosiin käyttänyt. Nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä en tosiaan ole tehnyt pyörälenkkejä...

Tänään oli sitten sopiva päivä lähteä lenkille. Yritin etukäteen katsella sopivaa reittiä ja välttää vilkkaimpia maanteitä ja toisaalta hiekkateitä, joita täällä piisaa. Vesipullo pienellä suolamäärällä höystettynä mukaan ja varmuuden vuoksi energiapatukka ja sitten matkaan. Ihan hirveän pitkää lenkkiä en viitsinyt ensimmäiseksi reissuksi ottaa, kun ei ollut mitään hajua, miten hommä sujuu. Katselin noin 23 km pituisen reitin.

Olen aina tykännyt ajaa maantiepyörällä, tasaisella se kulkee niin kevyesti ja vauhdilla kuin unelma, mutta annas olla kun tulee ylämäki... en tiedä, liekö tuossa vaihteet enää ennallaan, inhoan ykkösvaihdetta yli kaiken. Reidet hapottaa ihan samantien. Heti kun mahdollista, vaihdan suuremmalle - 2 ja 3 vaihdekin on mukavampia kuin ykkönen - vaikka ovat suurempia, jotenkin niillä on kevyempi polkea, kun vaan saa hiukankaan vauhtia. Ja minähän kun en seisaaltaan polje, kuin ihan viimehädässä. :D Istualtaan olen aina pistellyt menemään niin pitkään kuin mahdollista. Matkalta löytyi kyllä pari mäkeä, jotka vei voiton mun reisistä. Hammasta purren taluttaessa vannoin, että vielä mä joku kerta poljen ne ylös asti. Reidet vaan hyytyi ihan totaallisesti. Ihanaa. No, ehkä eilinen jalkatreenikin vaikutti hieman asiaan... 

Vaikka kuinka olin katsovinani, että koko matka olisi asfaltoitua, sattui sinne kuitenkin jokunen pätkä hiekkatietä, jonka nimismiehenkiharoissa kivien seassa kapeilla renkailla jumputtaminen ei kyllä ollut herkkua, eikä järin nopeaa touhua. Muutenkin paikoin asfalttikin oli melkoista perunapeltoa. Keskinopeudeksi jäikin 19 km/h. Yhdellä tasaisella maantien pätkällä oli huippunopeus 45,9 kmh. Tuli reisille ja pakaroille (yllättävää, miten nekin hermotti) ihan mukava hapotustreeni ja eiköhän tällaisella treenillä kiritä sitä erinomaiseta aerobisesta kunnosta uupuvaa 40 metriäkin kiinni (ei yhtään jäänyt hampaankoloon tuo...). Kiva reilun tunnin lenkki.


Life is like riding a bisycle. 
To keep your balance, 
you must keep moving.
- Albert Einstein

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Testausta

Tulipahan nyt sitten testailtua kuntoa tavalla ja toisellakin. Epäilin, että kunto olisi melkoisen huono viimesyksyisen astmailun jäljiltä, jolloin en voinut myöskään treenata moneen kuukauteen juurikaan.

Perjantaian oli työpaikan TYKY-päivä, joka alkoi kuntotestillä. Polkupyöräergometrillä poljettiin 12 minuuttia ja vastus nousi 4 minuutin välein. Laite lisäsi vastusta yksilöllisesti sen mukaan, miten syke reagoi. Mitä suuremmalla vastuksella pystyy polkemaan ilman, että syke nousee lähelle ikäluokan maksimia, sitä parempi kunto. Aiemmin mun maksimisyke on vastaavassa testissä ollut 202 (9 vuotta sitten) ja 197 (5 vuotta sitten). Nyt se oli 185. Ikäänkuin treenitauko olisi vaikuttanut vain maksimisykkeeseen, jonka nyt ei pitäisi muuttua muuten, kuin laskea iän myötä. Silti maksimaalinen hapenottokyky oli 41 ml/kg/min, joka tarkoittaa erittäin hyvää tulosta. 42 olisi jo erinomainen, joten paljon ei uuvu siitäkään, että olisi parhaassa luokassa.

Lisäksi oli lihaskuntotesti, jossa 30s aikana piti tehdä mahdollisimman monta kyykkyä ja vatsalihasliikettä. Vaikkakin tällainen kellotettu testi testaa lähinnä nopeusvoimaa ja toistomääriltään lähinnä kestävyyttä, olisi jo lähes puolet vähemmillä toistoilla saavuttanut erinomaisen tuloksen. Lisäksi ilman aikarajaa testattiin yäraajojen dynaamista nostovoimaa (yhden käden pystypunnerrusta 5kg käsipainolla. Tuli ihana hapotussarja, kun tein 50 toistoa, 30 olisi ollut jo erinomainen. Puristusvoimaa testattiin myös. 36,1kg olisi ollut jo parhaimmassa luokassa. Mun tulos taisi olla 42kg. Hyvä sinänsä, kun käytän treeneissä grippejä, enkä hirveästi treenaa puristusvoimaa. Lopuista testeistä minulla ei ole ikäryhmittäistä vertailutaulikkoa, joten en tiedä, miten ne menivät. Testattiin ainakin selkälihasten staattista pitoa (kauanko jaksaa olla paikallaan ylävartalo ilmassa vaakaan ojennettuna) ja tasapainoa yhdellä jalalla seisten. Lisäksi oli liikkuvuusliikkeitä.

Kaipaisin oikeastaan sellaista lihaskuntotestiä, jossa testattaisi voimaa, eikä niinkään kestävyyttä tai nopeutta. Voimahan se on se tärkeämpi ominaisuus, jos ajatellaan, mitä esim. ikääntyessä tarvitsee. Vaikka olisi kuinka kestävyyttä pienillä painoilla heilua, huononee elämänlaatu kummasti siinä vaiheessa, kun ei reisilihaksilla jaksa omaa painoaan penkistä ylös nostaa tai käsillä työntää ylävartaloaan lattialta ylös. Leuanvetoja, punnerruksia (no, sekin menisi kyllä kestävyyden puolelle toistomäärissä)... pitäisi olla laitteella tehtävä testi, miten suurella painolla jaksaa tehdä vaikka 10 toistoa.. tai 5. Tekniikka vaan pitäisi olla kunnossa, muuten saattaa loukkaantua. Ymmärrän siinä mielessä, miksi kuntotestit eivät tavallisille ihmisille ole voimapainotteisia.

Koska epäilin tuota pyöräilytulosta, testasin vielä erikseen polarin lepokuntotestillä. Tulos oli 39 eli sekin erittäin hyvä. Kun en vieläkään ollut vakuuttunut päätin kipaista myös cooperin. Tulos 2260m, hyvä. Vain 40m jäi puuttumaan erinomaisesta. Tuossa on vaikutusta jo juoksutekniikallakin, joka mulla ei varmaan ole paras mahdollinen. Uskottava se nyt sitten on, ei ole paska kunto. Vaikka cooper tuntuu niin pahalta juosta, tulee jälkeenpäin aina niin hyvä olo. Olin jo unohtanut, miksi rääkki on niin ihanaa! :) Tahtoo lisää näitä.

Tammikuussa polar näytti tulosta 35, joten on se ollut heikompi tässä välissä. Muutamien tammikuisten PHA-treenien lisäksi olen lähinnä kävellyt... ja treenannut salilla. Uskottava on siis sekin, että salitreeni kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja hapenottokykyä. Miksi ei kehittäisi? Kovassa salitreenissä lihakset huutavat happea rautaa liikuttaessaan, sydän joutuu kiivaasti verta niille pumppaamaan ja keuhkot happea vastaanottamaan hengitystä tihentämällä. Sarja muodostaa pienen intervallin, jossa syke voi käydä maksimikestävyystasolla ja sarjatauon aikana palaa taas 50 prosenttiin maksimista. Intervallia parhaimmillaan, Ja intervallihan se on, joka hapenottokykyä kehittää tekipä sen sitten juoksemalla, pyöräilemällä tai salilla. Kova salitreeni on siis hyvää harjoitusta myös sydämelle ja keuhkoille. Kunhan treenissä syke tosiaan nousee korkealle ja hengästyy. Helposti käy kyykkysarjassa maksimikestävyystasolla sykkeet eli siellä 160 paremmalla puolella ja sarjan jälkeen on monesti kyllä tasan niin hengästynyt kuin olisi juossut 100m kilpaa. Vaikutus on sama, kuin tekisi kovia juoksuvetoja.

Salille siis vaan kuntoa ja lihaksia kasvattamaan! NYT! Tekniikka kuntoon ensin, :)


You can have results or excuses. 
Not both.
- Arnold Schwarzenegger



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

♥ reeniä reeniä ♥



Ihan mahtavasti on lähtenyt treeni kulkemaan. Tänäänkin niin ihanasti sattui latseihin, kun vaihteeksi kokeilin vipuvarsivetoa ylhäältä, jota ennen pidin ihan huonona vekottimena. Ihan eri tavalla menee treeni nykyään perille. Kumma on, jos ei se ala jossakin näkyä. Eiköhän ne lihaksetkin sieltä takaisin tule. Treeniä vaan ahkerasti. Nyt se maistuu taas. Niinhän se on: itse se on päätös ja työ tehtävä. Sitkeällä työllä tulosta voi odottaa. Hyvähän se on treenata, kun tästä taas nauttii.

Tuntuu hiukan kyllä synniltä mennä salille tällaisilla ilmoilla, kun viimein on pitkän talven jälkeen lämmintä. Mutta ei auta, kyllä se niin ihananaa se treenaaminen on, että sinne se tie käy. Kyllähän sitä ehtii ulkoillakin. Tosin iltapäivähän menee taas penkkiurheilun eli lätkän parissa.


Kyllä kelpaa ulkoilla.


The best way to predict the future is to crate it.
- Abraham Lincoln

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kisan jälkipyykkiä

Phuuuuuh! Pitkä puhallus. Kyllä oli mahdottoman kiireisiä nuo kisanalusviikot sekä kisan jälkeenkin. Päivätyössä on nyt ihan hirveä kiire, monta projektia päällekkäin ja päivät venyy. Pitkän päivän jälkeen on jatkettu sitten kisahommien parissa ja on nukuttu, kun on ehditty. Lisäksi on suunniteltu ja aloiteltu syksyn kisadieetit. Tohinaa on todellakin ollut riittämiin ja vähän enemmänkin... Nyt on mennyt sitten itselläkin aika palautellessa. :D

Mutta hiukan kisajuttuja...

Upea Minna kisasi lauantaina SM-kisoissa, Body fitness masters 35 +163 -sarjassa ja sijoittui ensimmäisissä kisoissaan hienosti neljänneksi. Finaali oli vähimmäistavoitteena, joten sehän saavutettiin helposti. Kolme parasta pääsi saman päivän yleisen sarjan kisaan, joten se jäi harmillisesti saavuttamatta. Olisi ollut arvokas kokemus. Kyllä oli taas jännittämistä - enemmän jännitän muiden kisoja kuin omia.

Minnan dieetti sujui kyllä uskomattoman hyvin, eikä ollut sen kanssa mitään ongelmia. Minna olikin finaalilavalla kaikista kirein. Tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt parempaa sijoitukseen. Lihasmassan osalta täytyy jatkaa urakointia, jotta seuraavissa kisoissa ollaan kovemmassa kunnossa ja paremmalla sijalla.

Kisaajien määrä kun vuosi vuodelta tuntuu kasvavan (kaipa sillekin jossakin vaiheessa raja tulee), joten kovemmin täytyy puskea, jos pärjätä haluaa. Missäpä lajissa ei SM-tasolla vaadittaisi tiukkaa työtä. Minna sen entisenä SM-tason yleisurheilijana kyllä tietääkin, kilpailuvietti ja voitontahto on kova ja Minna on kyllä tehnyt kovasti töitä kisojen eteen. Todellakin hienoa työtä Minna!

Kurkista kisojen finaaliin

Minna hienosti SM-kisojen neljäs, valmentajakin on tyytyväinen ensikertalaisen suoritukseen.




Minna ensimmäisissä poseharkoissa ja ensimmäisissa kisoissaan reilun vuoden päästä. Onhan siinä muodonmuutosta.

Sunnuntaina jännitettiin sitten lisää, kun loput tiimistä oli kisavuorossa. Heti aamusta lavan takana alkoi tohina, kun Miia ja Mikael odottelivat vuoroaan. Miian sarjassa oli vain kaksi kisaajaa - tosin toinen oikeastaan yleisessä sarjassa, kun Miia vielä juniori-sarjassa. Miian laji on vapaaohjelmallinen Fitness eli kyllä taas nähtiin melkoista akrobatiaa. Itse taisin todeta jälleen kerran, ettei minulta luonnistuisi kuin kuperkeikka ja ehkä hieman vipottava kärrynpyörä... hatun nosto sille, että jollakulla on kehonhallinta tuota luokkaa! Käsittämätöntä. Viimevuonna jo mainitsinkin, että Miia on SM-tason telinevoimistelija.

Miiaa jäi kovasta taistosta huolimatta tietenkin harmittamaan kakkossija ja EM-kisapaikan meneminen sivu suun. Miia on kuitenkin, kuten sanottu, juniori ja kunhan fysiikkaa kehittää vielä, niin tästä nuoresta naisesta voisi tulla vielä vaikka mitä! Huikea Miia!

Miian vapaaohjelma

Miian fiilikset vaparin jälkeen, upeasti meni! 
Mikael odottelee vuoroaan, kun pintaa puunataan kisakuntoon.


Mikael kisasi Men's physique -178 -sarjassa ja tuli ensimmäisissä kisoissaan kymmenenneksi. Upea hartialinja ja kapea vyötärö tällä nuorella miehellä, joka jaksoi hymyillä lavan takanakin alusta loppuun asti. Mikaelilla on taas kilpailutaustaa SM-tasolta lattaritansseista, joten lavakarismaa ei tältä herralta puutu. Mitä mahtaa tästäkin upeasta ja säteilevästä nuoresta miehestä vielä tulla? Jäämme odotelemaan. :)

Päivällä sitten jännitettiin upean Alexandran menestymistä Bikini fitness beginners -sarjassa. Alexandra kisasi tällä kertaa uudessa beginners-sarjassa, sillä viime kisan menestuksen perusteella hänet siihen sijoitettiin. Siihen laitettiin kaikki ensikertalaiset sekä ne, jotka eivät olleet päässeet 15 parhaan joukkoon. Kun itse aloitin, oli alokkaiden sarja, jossa olin omissa kisoissani seitsemäs... tässä välissä ei ensikertalaisille ollut sarjaa, mutta nyt se tuli takaisin.

Alex oli aivan huikean upea ilmestys. Huomaa kyllä, että tässä lajissa ollaa reilun askeleen verran enemmän kauneuskisan suuntaan kuin body fitnessissä, jonka lihaksikkuuteen ja urheilullisuuteen oma silmä on tottunut. Alex sijoittui hienosti kolmanneksi ja pääsi yleisen sarjan kilpailuun.

Änkesin Alexin kanssa samaan kuvaan poseeraamaan... kumman pieneksi olen kutistunut... 

Iltapäivällä sitten viimeinenkin kisaava tiimiläinen eli Annika saatiin paikalle. Annikaa olen ollut huoltamassa aiemmissa kisoissa. Annikan muodonmutos prätkämimmistä bikinikisaajaksi on aina yhtä hämmentävä. Hyvin se näyttää Annikalta onnistuvan. :) Annika ei kuitenkaan ollut nyt parhaassa iskussa, mutta sitkeästi silti nousi lavalle, vaikka matka oli ollut turhan kivinen. Aina ei kaikki mene samoin kuin edellisellä kerralla ja voi tulla yllättäviä vastoinkäymisiä. Sitä se kisaaminen on. Huikean sisukas ja upea nainen tuo Annika! Annika oli kymmenes alle 163 sarjassa.

Alex jatkoi yleisessä sarjassa alle 168 -pituusluokassa taistelua. Yleinen sarja on aina kovempitasoinen ja niin oli nytkin. Kahdestoista sija oli tulos tällä kertaa, mutta ei se tätä mahtavaa kisaajaa lannistanut. Hyvä Alex!

 
Bikinikisaajat Annika ja Alexandra puunausvuorossa.

Hienosti meni siis tiimillä kisat. Toki hampaankoloon jäi tavaraa, mutta sehän on vain hyvä. On jotakin, jota lähteä parantamaan, jonka korjaamalla tietää menestyvänsä taas paremmin. Motivaatiota puskea eteenpäin.

Henkinen kantti tulee esiin kisadieetillä ja kisoissa. Psyykkaus on yksi tärkeä ominaisuus ja tapa parantaa omaa tulostaan. Omaa lavaesiintymistään täytyy käydä mielessään läpi. Lavalla täytyy olla ikään kuin käynyt jo monesti ennen kisaa. Siten tilanne on tutumman tuntuinen. Monesti dieetin loppuvaiheessa omaa kuntoaan ei näe enää objektiivisesti. Jokaikinen jäljellä oleva poimu saa tökkinään ja nyppimään vielä jäljellä olevia rasvoja kehossa. Harvoinpa sitä on itse täysin tyytyväinen - kysypä keneltä tahansa bodarilta, joko sitä lihaa on tarpeeksi - ei ole. Sama se taitaa olla kisakunnon kanssa - aina tuntuu, että jonnekin jäi vielä jotain häiritsemään. Se lavasäteily pitää kuitenkin kaivaa jostain, eikä takaraivossa saa jyskyttää "mulla on huono kunto... olen ihan paska....". Hermosto valmistelee lihaksia toimimaan ja aivot on kaiken ydin. Mitä sitä tulee tehneeksi, jos hokema on tuollainen? Psyykkaa itseään olemaan huono ja paska. Näin se todellakin on. Jälleen kerran - positiivisia ajatuksia! Olen huomannut tuon saman treeneissä - jos esim. kyykkysarjan viimeisessä toistossa pääsee vahingossa päähän lipsahtamaan ajatus, että tanko jää alas... niin kyllä se sitten myös sinne jää. Tässä on itselläkin ehkä kehitettävää. "Se nousee YLÖS!" on oikeampi ajatus. Kummasti se on alkanut nousta vielä, vaikka hitaastikin, ärjynnän kera.

Sen verran ehdin treenaamaan näinä viikkoinakin (paitsi kisaa edeltävällä viikolla), että menin ihan jumiin, ja kiireessä lihashuolto jäi...(täytyy tunnustaa). Niinpä sitten seuraavissa jalkatreeneissä vanha vaiva muistutti olemassa olostaan. Eli kiero lantio ja siitä johtuva polvikipu. Patella-jänne eli etureidestä polven yli menevä leveä jänne, vihloi kyykyissä. Huomasin kyllä aamulla, että paikat on hieman kankeita ja että lantio oli taas vinossa... mutta en ajatellut sitä sen enempää, kun oireita ei ole ollut yli pariin vuoteen.

Tuo oikean puoli lantion SI-nivelestä minulla on ollut varmaan elämäni lukossa aj kierossa, kunnes pari vuotta sitten hoksasin, mistä kaikki jalkavaivat johtuu ja oikaisin sen jumppaamalla ja venyttelemällä. Sen jälkeen SI on pysynyt auki, eikä ole lukkiutunut siten, että toinen puoli lantiosta on väkisin eteen kallistuneena ja työntämässä selkää notkolle. Tuo virheellinen asento varmaankin sen verran kiristää lantiosta lähtevää suoraa reisilihasta, että kyykätessä patella-jänne joutuu liian kireälle. Kun kippasin lantiota taaksepäin, ei sattunut polveen yhtään. Taas opimme, että turha tehdä jalkatreeniä, jos lantio on vinossa.  Niinpä sitten venyttelin ja yritin availla lukkoon mennyttä SI-niveltä, joka siis liittää suoliluun ristiluuhun eli lantion selkärankaan. Nyt se onkin taas auki, eikä eilisissä jalkatreeneissä polvi oireillut yhtään.
Täytyy aina venytellä lantioon kiinnittyvät lihakset, ettei pääse jumia syntymään.

Ai, niin! Syttyi viimein itselläkin taas kipinä. Vaan 1,5 vuoden takapakki vaatii kyllä treeniaikaa, jos paremmassa kunnossa mielii lavalle. Ihan ensi vuonna en siis ole lavalle menossa...


Strength does not come from winning. 
Your struggles develop your strengths. 
When you go through hardships 
and decide not to surrender, 
that is strength. 
-Arnold Schwarzenegger